Pelien klassikoita on viime vuosina herätelty henkiin toinen toisensa jälkeen, ja nyt on vuorossa kauhupelien peruskiveen lukeutuva Alone in the Dark. Tuoreella uudelleentulkinnallaan kehittäjä Pieces Interactive ja julkaisija THQ Nordic pyrkivät tuomaan genren juurille uskollista tunnelmaa nykypäivän pelikansalle. Mutta miten uusi Alone in the Dark pärjää tässä tehtävässä?
Lousianalainen mysteeri
Uusi Alone in the Dark on uudelleentulkinta vuonna 1992 ilmestyneestä Alone in the Dark -pelistä. Kuten alkuperäinenkin peli, uusi peli sijoittuu synkän huvilan, Derceto Manorin, uumeniin, jossa päähenkilöt Emily Hartwood (äänenä Jodie Comer) ja palkattu yksityisetsivä Edward Carnby (äänenä David Harbour) etsivät Emilyn kadonnutta setää, Jeremyä. Pelaajien on navigoitava läpi lukittujen huoneiden ja auki kääntyvien ovien mysteerin sydämeen. Tarina vaikuttaa etenevän hitaasti, mutta toisaalta peli ei lankea infovyörytyksen syntiin, vaan pelaajan täytyy ratkaista pulmia ja edetä tarinassa oppiakseen uutta. Pelin tarina on hyvin kirjoitettu, vaikka se ei olekaan pelimaailman vahvimmasta päästä.
Erona alkuperäiseen peliin on myös Emilyn ja Edwardin mahdollisuus liikkua todellisuuden tuolle puolen. Maailmojen vaihtuminen kauhupeleissä on nykyään jo täysin arkipäivää kiitos Silent Hill -pelien, ja vaikka tämä uusi käänne on ihan virkistävää vaihtelua Derceto Manorin tutkimiseen, ei se tarjoa mitään järisyttävän uutta.
Psykiatrisen sairaalan salaisuudet
Pelimaailman visuaalinen toteutus tuo esille klassisen kauhutunnelman modernilla otteella, hyvässä ja huonossa. Manorin tutkiminen kartan avulla, joka vaihtaa huoneiden väriä edistymisen myötä, tuo peliin selkeää progressiota. Grafiikassa on panostettu yksityiskohtiin, kuten hahmojen kasvoanimaatioihin, vaikkakin ne joskus jättävätkin hieman toivomisen varaa. Muutoin Comerin ja Harbourin roolisuoritukset ovat hyvät ja ääninäyttely on erinomaisella tasolla. Pelimaailma näyttää hyvältä, mutta siitä puuttuu se jokin, joka tekisi siitä oikeasti karmivan. Derceto Manor on muutettu psykiatriseksi sairaalaksi tässä uudessa pelissä ja se tuo peliin mielenkiintoisen lisän, vaikka sairaala, ja mielisairaala varsinkin, ovat varsin tuttuja paikkoja kauhugenressä. Silti, pelimaailman toteutus toimii ja etelävaltioihin sijoittuva kauhupeli tuo oman miellyttävän lisän peliin.
Alone in the Darkin pelimekaniikat tarjoavat sekä lineaarista taistelua että epälineaarista tutkimista ja pulmanratkontaa. Pulmatehtävissä kartta päivittyy tuttuun tapaan, ja huoneet muuttuvat punaisesta siniseksi, kun kaikki kiinnostava on löydetty. Uudet pelaajaohjeet auttavat selviytymään haastavasta suunnistuksesta, ja pelaajat voivat valita haluamansa tason vihjeitä pelin asetuksista. Taistelussa aseet ja ammukset ovat rajalliset, ja pelaajien on päätettävä milloin hiipiä tai milloin kohdata viholliset. Pelin tarjoama asevaihtoehdot eivät ole kovin laajat: ampuma-aseita on oikeastaan vain pistooli, haulikko ja konepistooli. Lyömäaseita on sitäkin enemmän ja useimmat aseet hajoavat käytössä, joka synnyttää oman vaikeuskertoimen pelin taisteluihin. Valitettavasti pelin viholliset jättävät aika paljon toivomisen varaa ja useimmat vastustajat ovatkin melko tavallisia ja jopa mielikuvituksettomia hirviöitä. Silti, pelin taistelumekaniikka ja tunnelma tarjoavat tarpeeksi tyydyttäviä ratkaisuja, että pelin kauhugenrelle ominaiset piirteet pääsevät oikeuksiinsa. Ja osa taisteluista on myös oikeasti hermoja raastavia, hyvässä mielessä.
Yhteenveto
Alone in the Darkin uudelleentulkinta vaikuttaa olevan kunnianhimoinen yritys yhdistää klassisen kauhupelin elementit moderniin pelikokemukseen. Pelin tarinavetoisuus ja tutkimiseen keskittyvät osiot tuovat kontrastia kiihkeisiin taistelukohtauksiin, luoden kokonaisuuden, joka vaatii pelaajalta sekä älyä että nopeita reaktioita. Vaikka pelin julkaisu on viivästynyt, ensivaikutelmat lupaavat vahvaa kerrontaa ja harkittua pelimekaniikkaa. Pelaajien intoa lisää varmasti myös pelin historiallinen merkitys ja sen yhteydet esimerkiksi Resident Evil -sarjaan. Yhteenvetona Alone in the Darkin uusi versio näyttää tarjoavan juuri sitä synkkää tunnelmaa ja haastavaa pelattavuutta, mitä survival horror -faneilta voi odottaa.