Avatar: Frontiers of Pandora on Massive Entertainmentin kehittämä ja Ubisoftin julkaisema avoimen pelimaailman seikkailupeli, joka sijoittuu James Cameronin Avatar-elokuvista tutulle Pandora-kuulle. Tarinallisesti peli sijoittuu jokusen vuoden ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen ja vaikka peli viittaakin elokuvaan ja sen henkilöhahmoihin, rakentuu peli pitkälti omalle tarinalleen. Harmi vain, että tämä tarina on melkein sama kuin itse elokuvissa.
Upeat maisemat maasta ja ilmasta
Frontiers of Pandora on upean näköinen peli, siitä ei pääse mihinkään. Pandoran maisemat ja villi luonto näyttävät hyvältä niin ihastellessa maisemia kallionkielekkeeltä, juostessa metsän halki tai lentäessä ikranilla ilmojen poikki. Avoimen pelimaailman peleille tyypillisesti Frontiers of Pandora tarjoaa paljon erilaista toimintaa pelimaailmassa, muun muassa ruoan keräämistä tai metsästämistä, jotka mahdollistavat pelimaailman upeiden yksityiskohtien ihastelun. Onneksi pelin ohjaimet toimivat myös hyvin ja päähenkilönä toimivan nimettömän na’vin ohjaaminen on luontevaa ja toimivaa. Samoin maailmassa, joka on kiitettävän suuri kooltaan, navigoiminen on pienen opettelun jälkeen hoidettu varsin toimivasti.
Visuaalisen näyttävyyden lisäksi pelin äänimaailma toimii oikein hyvin, vaikka eri hahmojen äänet tuntuivat välillä menevän pelaajan päässä hieman sekaisin. Tämä tosin johtuu pitkälti muista ongelmista pelissä, joihin päästään tuota pikaa. Varsinaisessa ääninäyttelyssä ei ole mitään sen suurempia ongelmia tai ärsytystä herättäviä piirteitä. Musiikki oli elokuvista tuttua melko mitäänsanomatonta taustamusiikkia, joka ei juurikaan herättänyt tunteita pelin edetessä.
Elokuvista tuttua tarinaa
Jos Frontiers of Pandora tarjoaa miellyttävän seikkailukokemuksen Pandoran maisemissa, pelin juoni nojaa ja toistaa valitettavan pitkälti Cameronin elokuvien teemoja. Tiivistetysti pelin tarinassa nimettömäksi jäävän na’vi-päähenkilön tarkoitus on yhdistää eri na’vi-heimot yhteen taistelemaan elokuvistakin tuttua RDA-yritystä vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sabotaasi-iskuja RDA:n kaivoskohteisiin, AMP-asuihin varustautuneiden sotilaiden tai taistelulennokkien voittamista. Valitettavasti pelin juoni ei tarjoa mitään uutta Cameronin elokuvissa nähtyihin asetelmiin, joissa ahneet ihmiset pyrkivät ryöstämään luonnonvaroja ja luonnon kanssa sopuisasti elävien na’vien täytyy nousta vastarintaan.
Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan ainoa kierrätetty asia pelissä, vaan pelin tarina tuntuu toistavan itseään hyvin nopeasti. Pääjuoni ja melkeinpä kaikki sivujuonet keskittyvät pitkälti samanlaisten RDA-laitosten tuhoamiseen ja käytettävätkin keinot ovat samoja. Samoin käytössä olevien aseiden valikoima on melko suppea, jolloin pelissä hieman ohjatun tuntuisesti käyttää samoja aseita: na’vien jousipyssyä hiljaisempiin tehtäviin ja metsästykseen, konekivääriä toiminallisimpiin hetkiin ja haulikkoa, kun täytyy tehdä paljon vahinkoa.
Tässä kohtaa voidaan palata myös ääninäyttelijöiden työhön, tai tarkemmin pelin hahmoihin, sillä nekin tuntuvat olevan melko sieluttomia kopioita toisistaan. Yksikään hahmo pelissä ei saa omaa persoonallisuuttaan ja pelikokemuksessa onkin jotain epämiellyttävän vanhanaikaista, kun joutuu toimimaan paikallaan seisovien pelihahmojen kanssa, jotka eivät tee mitään muuta kuin edistävät pelin juonta. Tämä oli ehkä allekirjoittaneelle yksi suurimmista pettymyksistä, varsinkin kun seikkailupelit ovat viimeisten vuosien aikana tulleet aimo harppauksia eteenpäin vanhoista huonoista ajoista.
Yhteenveto
Onko Avatar: Frontiers of Pandora huono peli? Tai onko se hyvä peli? Se ei oikeastaan ole kumpaakaan, vaan se putoaa epätyydyttävästi laimeaan keskikastiin pelejä, jotka saavuttavat joitain hyviä pelikokemuksen puolia, mutta epäonnistuvat muissa. Frontiers of Pandoran kohdalla visuaalinen ilme ja liikkuminen Pandoran maailmassa on toteutettu loistavasti. Peli näyttää ja tuntuu hyvältä. Valitettavasti pelin tarina on toisteinen Avatar-elokuvien ja itsensä kanssa, jolloin pelikokemuksesta tulee melko pian varsin pitkäveteinen kokemus. Allekirjoittaneelle noin 25 tunnin pelikokemus ei ollut lopulta sellainen, jonka muistaa ensi vuoden puolella.