Avaruuden äärettömien mahdollisuuksien pohtiminen saa helposti romantisoimaan koko aiheen. Kuvitelmat kosmoksesta ovat saaneet monia taiteellisia muotoja, ja ”viimeisen rintaman” suurimpien löytöjen takana oleva kova tiede on yhtä kiehtovaa. Juuri tämä ihmetys tekee Starfield-pelistä niin kiinnostavan—jopa enemmän kuin jos se olisi vain Bethesdan Game Studiosin seuraava suuri RPG. Kuitenkin olisi parasta jättää tämä avaruuteen kohdistuva rakkaus ja lumoaminen syrjään, sillä Starfield noudattaa erittäin tuttua kaavaa olematta merkityksellisesti vuorovaikutuksessa sen asetusten tai pelimekaniikkojen kanssa.
Starfieldin rajallinen syvyys
Starfield on epäilemättä vaikuttava skaalaltaan, aina lukuisista tähtijärjestelmistä ja planeetoista, joita voit tutkia, moniin pelimekaniikkoihin, jotka sitovat kokemuksen yhteen. Mutta kun alkaa nähdä, miten kaikki nämä suuret ideat ovat kytköksissä toisiinsa narratiivisesta ja teknisestä näkökulmasta, suuren kosmisena seikkailun illuusio murenee ja pinta alkaa halkeilla. Niinpä jossain 55 tunnin pelikokemukseni aikana unohdin löytäväni tuon ihmeellisen avaruusseikkailun ja hyväksyin Starfieldin sellaisena kuin se on: ammuntaan keskittyvä RPG perinteisessä Bethesda-kehyksessä, joka on hauska mutta pinnallinen.
Tarinan heikkoudet ja ristiriidat
Starfieldin päätehtävä on pelin puutteiden ruumiillistuma. Vaikka se romantisoikin ajatusta tähtien tutkimisesta ja suuresta tuntemattomasta, nämä narratiiviset pyrkimykset päätyvät pintapuolisiin tarinoihin, jotka aliarvioivat avaruusseikkailun premissin. Peli yrittää tuoda persoonallisuutta tarinaansa, mutta jatkuvasti heikko kirjoitus ja geneerinen dialogi tarkoittavat, että nämä hahmot—joilla on matkan varrella muutamia kiinnostavia hetkiä—jäävät suurelta osin latteiksi.
Tiede ja sen ohittaminen
On erityisen vaikea ostaa ”artefaktien keräily”-skenaariota, kun pelin tarina ylistää tieteen hyveitä, mutta vesittää ne huolettomasti heittelemällä tieteellisiä käsitteitä dialogissa ja turvautumalla selittämättömiin yliluonnollisiin voimiin, joita kaikki pelissä vain hyväksyvät itsestäänselvyyksinä. Peliltä puuttuu vilpitön pohdinta ihmiskunnan asemasta avaruudessa, vaikka se yrittääkin olla itsetietoinen.
Ennustettava pelirakenne
Pelin päätehtävä on enimmäkseen vailla vahvoja motivaatioita narratiivisesta näkökulmasta, ja tehtävärakenne nojaa suurelta osin ennustettavaan kaavaan. Olet usein ampumassa tiesi läpi kaivoslaitosten kaivaaksesi artefakteja, joita kollegasi ovat sattuneet paikantamaan puolivälissä galaksia, mikä tarkoittaa avaruuspiraattien kukistamista, koska tarvitset jonkun ampua.
Yhteenveto
Vaikka Starfield yrittää olla enemmän kuin perinteinen ammuntaan keskittynyt RPG, se ei onnistu lunastamaan suuria odotuksia, joita sen avaruusaihe herätti. Sen sijaan peli jää pintapuoliseksi kokemukseksi, joka ei pysty hyödyntämään täysimääräisesti avaruuden mysteeriä ja ihmeellisyyttä.