Nightingale on peli, joka herättää suuria odotuksia viktoriaanisen fantasiamaailmansa ja kekseliäiden pelimekaniikkojensa kautta. Peli lupaa viedä pelaajat maagisten olentojen täyttämiin ulottuvuuksiin ja tarjota syvällisen rakentamis- ja selviytymiskokemuksen. Odotukset ovat korkealla, mutta miten peli oikeasti lunastaa lupauksensa? Ainakin tällä hetkellä tämä esiversio pelistä tuntuu enemmän halonhakkuulta kuin eeppiseltä selviytymistaistelulta.
Kotia etsimässä
Pelin tarina on lähtökohtaisesti lupaava: ihmiskunta on hajonnut fae-olioiden täyttämiin valtakuntiin ja pelaajan tehtävänä on löytää tie kotiin, kulkien portaalista toiseen. Seikkailu sijoittuu viktoriaanisen ajan steampunk-maailmaan, jossa pelaajan luvataan voivan taistella hirviöitä vastaan ja leijua sateenvarjon avulla kuin Maija Poppanen, joka on eksynyt Draculan maailmaan. Vaikka asetelma onkin houkutteleva ja alkuasetelma tarjoaa selviytymispelin klassista luonnetta, tarina tuntuu lopulta olevan vain ohjenuorana pelin mekaniikoille ilman syvällisempää vaikutusta pelikokemukseen. Monimutkaiset tehtävät ja pitkät matkat voivat hidastaa tarinan edistymistä ja hyvin nopeasti pelin herkullinen alkuasetelma muuttuu kotiaskareiksi, jotka tuntuvat oikeiden askareiden tapaan loputtomilta. Tämä ei ole hyvä asia videopelissä.
Goottilaista ylevyyttä ja kauniita maisemia
Graafisesti Nightingale on silmänruokaa, tarjoten visuaalista näyttävyyttä, joka vangitsee pelaajan huomion. Värikylläiset maisemat, kiehtovat hahmomallit ja yksityiskohtainen ympäristön muokkaus ovat omiaan luomaan ainutlaatuisen visuaalisen pelikokemuksen. Pelaajat voivat muuttaa valtakuntien ilmettä käyttämällä kortteja, joka lisää peliin dynaamista vaihtelua – vaikkapa loihtimalla suuren verenpunaisen kuun taivaalle tai ohentamalla ilmakehää niin, että avaruus tulee näkyviin. Hahmonluonti ja mahdollisuus muokata hahmon taustaa tuovat lisää syvyyttä pelikokemukseen. Hahmonluontiin onkin panostettu paljon ja se näkyy: Peli tarjoaa miellyttävän määrän vaihtoehtoja ja hahmon sukupuu on yksi kiva lisä kaiken keskellä. Mutta valitettavasti moni kakku päältä kaunis.
Lather, Rinse, Repeat. Lather, Rinse, Repeat. Lather, Rinse, Repeat.
Pelattavuus on Nightingalen suurin kompastuskivi. Vaikka korttijärjestelmä ja alueiden muokkaaminen ovat mielenkiintoisia lisäyksiä, pelin hahmonkehitys ja selviytymismekaniikat tuntuvat liian tutuilta ja todella toistuvilta. Taistelut ja resurssien keräily muodostavat suuren osan peliajasta, ja ne voivat toistuessaan tuntua puuduttavilta. Koska kyseessä on selviytymispeli, pelaajan täytyy kerätä kaikki tarvitsemana resurssit ja kehittää laitteita, joilla saa rakennettua uusia asioita ja kehitettyä taitojaan avatakseen uusia ominaisuuksia ja päästäkseen eteenpäin pelissä. Puiden kaatamisesta tulee todella pitkäpiimäistä tekemistä, kun sitä tekee useamman tunnin pelimaailmassa. Ja tämä on pelin suurin heikkous, se on todella pahasti epätasapainossa pelaamisen hauskuuden ja pakollisten tehtävien välillä. Taistelut ja seikkailut ovat hauskoja osia pelissä, mutta ainakin näin alussa ne ovat aivan liian pienessä osassa – ja silloinkin ne ovat suurimmalta osin melko tavanomaisia taisteluita.
Pelissä on paljon syvyyttä, mutta vaadittava hahmonkehityksen pistemäärä ja reseptien lukitseminen voivat rajoittaa pelaajan vapautta ja luovuutta. Monet pidemmälle päässeet pelaajat ovat kertoneet, että peli paranee myöhemmässä vaiheessa, mutta allekirjoittanut ei ole päässyt vielä niin pitkälle. Ehkä parinkymmenen tunnin jälkeen pitäisi olla jo melko hyvä tuntuma peliin, mutta tällä kertaa niin ei ole käynyt. Nightingale on edelleen mysteeri allekirjoittaneelle.
Yhteenveto
Nightingale on peli, jossa on selvästi paljon potentiaalia, mutta se vaatii vielä kehittämistä. Sen tarjoama maailma ja perusasetelma ovat kiinnostavia, ja grafiikka sekä pelimekaniikat tarjoavat jotakin uutta. Kuitenkin pelin toistuva luonne ja tarinan ohut esitys saattavat johtaa siihen, että pelaajan huomio herpaantuu. Tällä hetkellä peli on saatavilla vain PC:lle ja Early Access -vaiheessa olevana pelinä sillä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten kehittäjät vastaavat pelaajayhteisön palautteeseen. Toivottavasti pelin tarinankerronta ja roolipelielementit saavat lopulta ansaitsemansa huomion eikä pelaajan tarvitse kaataa niin älyttömän suurta määrää puita päästäkseen leijumaan sateenvarjoilla ja tappelemaan pahisten kanssa. Kaikki tämä on mahdollista ja toivottavasti tulee toteutumaan.